Aamulukemisena avasin jälleen kerran Stanley Rosenbergin ihanan keltaisen kirjan Opas vagushermon parantavaan voimaan.
Pelkästään Stephen Porgesin alkusanat saavat syvän lämmön ja levollisuuden (sekä samalla innostuneisuuden) kehooni. Stephen kertoo, miten Stanley lupasi ”hoitaa kuntoon” hänen pitkään kipuilleen selkänsä 15 sekunnissa. Ortopedin asiantuntijalle se kuulosti kiinnostavalta, ja kukapa ei suostuisi ammattilaisen käsittelyyn joka lupaa hoitaa kroonistuneen kivun pois. Stanleyn toimenpide auttoi, ja 15 vuotta Stephen pystyi samaa toimenpidettä muunnellen pitämään selkäkivun poissa.
Tässä suora lainaus kirjasta tuosta toimenpiteestä: ”Ymmärsin heti, mitä hän teki. Fyysinen manipulaatio, joka hellävaroen siirsi ylintä kudoskerrosta, antoi keholle signaalin rentoutua. Rentoutuminen riitti järjestämään uusiksi neuromuskuläärisen säätelyn, joka tuki selkärankaa ja nikama sai siirtyä rauhassa paikoilleen. Stanley siis lähetti neuromuskulaariseen järjestelmään turvallisuuden signaalin, joka sai järjestelmän siirtymään oitis puolustus- eli jännitystilasta, jolla se yritti suojella haavoittuvaista alaselkää, turvallisuuden tilaan, jossa hellävarainen kosketus antoi järjestelmän toiminnalllisesti löytää luonnollisen paikkansa.
Stanleyn metodi vahvisti, että turvallisuuden metafora näkyy kaikkialla kehossamme. Se ei näy pelkästään sosiaalisessa elimistössä kasvojen ja pään lihaksissa tai sisäelimissä ventraalis-vagaalisissa reiteissä, vaan kaikki ihmisen anatomiassa ilmentää turvallisuutta alasajosäännöstelyllä ja puolustuksen rajoittamisella. Kun turvallisuuden tila saavutetaan, rakenteet voivat säätää itsensä uudelleen tukemaan terveyttä, kasvua ja palautumista. Funktionaalisesti Stanleyn työ perustuu hänen ehdottomaan ymmärrykseesä siitä, että hermoston ollessa turvallisuuden tilassa, se ottaa vastaan kosketuksen, jota voidaan käyttää linjaamaan uusiksi kehon rakenteita ja optimoimaan autonomisia toimintoja.”
Ja vielä tämä kappale jakoon liittyen työhöni Cardehummassa:
” Stanleyn kliinisen menestyksen takana on hänen kykynsä saada yhteys asiakkaaseen ja tämän hermosäätelyyn vuorovaikutuksella asiakkaan sosiaalisten liittymisen järjestelmien välillä ja välittää viestejä luottamuksesta ja huolenpidosta, jotka laukaisevat ventraalis-vagaalisen hermoradan hyödyllisiä piirteitä ja edistävät turvallista olotilaa koko kehossa”
”Kehon rakenteiden ollessa turvallisuuden tilassa keho on valmis palvelemaan paranemisen alustana”. Ajattelen, että tuo turvallisuuden tila liittyy ehdottomasti myös mielen turvallisuuden tilaan.
” Opas vagushermon parantavaan voimaan on Stanleyn henkilökohtainen tarina hänen näkemyksistään ja ymmärryksestään siitä roolista, joka vagaalisilla hermoradoilla on paranemiseprosessissa kehoa rauhoittamalla ja mahdollistamalla, että keho ottaa kosketusta vastaan. Ymmärtämällä tämän integroidun prosessin intuitiivisesti Stanley on kehittänyt oman manipulaatiojärjestelmän ihmisen kehon hoidossa, joka edistää turvallisuuden olotiloja ja auttaa kehon virittämään hermoston uusiksi, optimoiden näin käytöksen, mielenterveyden ja fysiologian homeostaasin.”
Samoilla periaatteilla työskentelen täällä Cardehummassa ihminen tavattavissa terapeuttina eläinteni kanssa. Jotta ihminen kokee olonsa turvalliseksi, on luottamuksen rakentuminen ja ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, erityisen tärkeää, ihan ensimmäisestä ensisilmäyksestä ja kohtaamisesta lähtien.
Onnekseni rinnallani olevat eläintyökaverini ovat tähän työhön hyvin soveltuvia. Ihmisläheiset, elämäniloiset ja erilaiset persoonat ja lajit tuovat työhöni vaihtelevuutta ja mahdollistavat asiakkaalle monenlaisia turvallisia kokemuksia ja tunne-elämyksiä.
Polyvagaaliteoria (teoria turvasta ja sosiaalisesta liittymisestä) on todellakin vahva taustateoria työssäni, joka luo turvalliset raamit työskentelylle ja selkeyttää asiakkailleni ihmisen tapaa toimia erilaisissa elämäntilanteissa. Eikä pelkästään ihmisen tapaa toimia, vaan myös eläinten tapaa toimia. Meillä kaikilla nisäkkäillä on oikeus ja mahdollisuus tutustua hermostomme toimintaan ja sen kautta ymmärtää käyttäytymistämme erilaisissa elämäntilanteissa. Ymmärryksen kautta voimme oppia uusia toimintatapoja.
Joten, toivoa on paremmasta huomisesta 
